Haltiatarin kovat kädet ja neitsyen ensimmäinen kerta

Elara painaa neitsyen selän kylmään kiveen ja tarttuu tämän hiuksiin, vetäen pään taakse. Neitsyt vapisee, mutta Elaran silmissä on vain nälkää. Elara repii neitsyen vaatteet pois, paljastaen paljaan, värisevän vartalon. Hän ei odota, vaan tarttuu neitsyen kurgun ympärille ja alkaa imeä kovaa, kovaa ja vaativasti. Neitsyt päästää vaimean huudon, kun Elaran kieli kiertää koko kurgun ja suu täyttää koko pään.

Kun neitsyt on jo lähes valmis, Elara siirtää huomionsa alavatsaan. Hän levittää neitsyen jalkoja leveäksi ja painaa sormensa suoraan neitsyen pussin ja kurgun väliseen herkkään kohtaan. Elara nauraa kovaa, kun näkee neitsyen silmien pyörähtävän taakse. Hän ei ole armollinen; hän haluaa nähdä neitsyen murtuvan. Elara tarttuu neitsään kurguun ja alkaa hieroa sitä kämmenellään, samalla kun hän käyttää toista kättä puristamaan neitsään rintoja ja nännejä kovaa.

Lopulta Elara iskee neitsään kurgun suuhunsa uudelleen, mutta tällä kertaa hän käyttää kättään samalla, kun hän imee. Hän säätelee tahtia, kiihtyen kovaan rytmiin. Neitsyen lantio nousee ja laskee rytmisesti, kun hän yrittää hallita kovaa stimulointia. Elara kuiskaa likaisia sanoja, käskien neitsyttä tulemaan juuri nyt. 'Tule minulle, neitsyt, anna kaiken siemauksesi minulle!'

Neitsyt ei enää kestä. Hänen lihaksensa jännittyvät, ja hän alkaa huutaa, kun ensimmäinen, raju siemauksensa purkautuu suoraan Elaran suuhun. Elara nielee kaiken, katsellen neitsyen kasvoja, jotka ovat täynnä nautintoa ja häpeää. Hän ei lopeta heti, vaan jatkaa suun liikkeitä, kunnes viimeinenkin pisara on imetty ulos. Elara pyyhkii suunsa, hymyillen voitokkaasti neitsyen murtuneen vartalon yllä.